keskiviikko 18. lokakuuta 2017

YKSINÄISYYDESTÄ

Tunnen kylmän ilmavirran kulkeutuvan solujani pitkin. Tämä kylmyys kulkeutuu, jokaista solua pitkin jokaiseen hengenvetooni, hengitän syvään. Jokainen veto on yhtä raskas ja syvä. Kylmät väreet valtaavat kehoni. Aivan kuin se viestisi jotain. Pieni tuulenvire heiluttaa hiuksiani. Askellan alfalttia kevyin askelein, hitaasti. Kellertävän punaiset lehdet makaavat maassa, kosteuden alla. Hetken olotilaa voisin kutsua hauraaksi, seesteiseksi. Istahdan. 

IMG_8574

Olen pohtinut omaa elämäni paljon kuluneiden vuosien aikana ja erityisesti viimeistä kahta vuotta, jotka ovat olleet erittäin raskaita, raskainta aikaa elämässäni. On monia asioita, joista olen erttäin epävarma niin itsessäni, kuin omassa elämässänikin. Mutta yksi asia on vaivannut aika kauan. Oikeastaan kun miettii ihan koko lapsuuttani ja nuoruutta. Se on asia josta yleensä vaietaan, tai siihen saattaa liittyä jopa häpeää. Mutta erityisesti kuitenkin alakuloisuutta, ainakin omalla kohdallani.  Olen jotenkin havahtunut siihen kuinka paljon se oikeasti vaikuttaa omaan elämääni. Kuinka paljon se laskee omaa elämänlaatuani ja omaa mielialaa. 

Mitä häpeään tulee, en ole ennen uskaltanut avata suutani tästä asiasta. Tälläisistä asioista on vaikea puhua ja niitä on vaikea pukea sanoiksi. Varsinkin, kun on kyse näinkin henkilökohtaisesta asiasta. Toisaalta juuri se on se syy minkä takia näistä asioista pitää osata avata suunsa, vaikka se pahalta tuntuisikin. Niissä ei ole mitään hävettävää tai pelättävää. 

IMG_8579 IMG_8570

Yksinäisyyttä on niin montaa erilaista tyyppiä etten kaikkea tässä lähde käsittelemään, vaan lähinnä omaa kokemusta kyseisestä aiheesta. Kuten sanoin mulla on ollut todella pitkään jo mielessä kirjoittaa tästä aiheesta mutta tiedättekö kun mä en ole uskaltanut. En vaan ole saanut suutani auki ja aikaiseksi lähteä kirjoittamaan tästä. Tässä haluan kuitenkin mainita sen, että rakastan olla välillä yksin, puuhailla omia juttujani yksin ja pystyn olemaan yksin - ei ole kyse siitä, vaan hieman erilaisesta yksinäisyydestä.

Mä olen hävennyt asiaa, tai jotenkin pitänyt sitä tunteena, jota en saisi kokea. Enhän mä voi kokea yksinäisyyttä. Enhän mä ole yksin. Mullahan on perhe, ympärillä ihmisiä. Muttakun tätä asiaa on niin vaikea selittää muille. 

Mä haluan kuitenkin yrittää.

Mä olen muuttunut jotenkin todella paljon viimeisten vuosien aikana. Tai oikeastaan, mun arvot on muuttuneet, toisin sanoen muuttaneet hieman muotoaan, ja oma kiinnostukseni on alkanut tarkentumaan. Pikku hiljaa on ehkä alkanut selviämään mitä aidosti pidän itselleni tärkeänä. Näistä muutoksista johtuen ystäväpiirini on jonkin verran vaihtunut, olen ehkä jopa tietoisesti halunnut poistua ihmisten luota, joiden en koe antavan itselleni positiivista energiaa - joiden kanssa en pysty olla täysillä itseni. 

IMG_8573

Muutaimina omina konkreettisena arvo esimerkkeinä voisin mainita hyvinvoinnin, liikunnan, eläinten oikeudet sekä ekologisuuden. Itseni ympärillä olevilla ihmisillä on niin erilaiset kiinnostuksen kohteet ja arvomaailmat. Rehellisesti sanottuna ei ole montaakaan ihmistä ympärilläni, joita kiinnostaisi samankaltaiset asiat. Enkä väitä, että ystävien määrä vaikuttaa omaan onnellisuuteen, tottakai laatu myös ystävien suhteen vie voiton. 

Muttakun. Meistä jokainen ihminen tarvitsee ympärilleen ihmisiä joiden kanssa voi jakaa asioita, joiden kanssa voi jakaa yhteisiin inspiraation lähteisiin liittyviä asioita, kokemuksia ja tunteita. Joiden kanssa tuntee itsensä omaksi itsekseen ja ihmisiä, jotka aidosti ymmärtää, välittää ja rakastaa. Joita aidosti kiinnostaa sun tekemiset. Joiden silmistä näkyy välittäminen ja aito lämpö ja rakkaus. Sellaisia ihmisiä kaipaisin lisää ympärilleni. 

IMG_8571

Olen kohdannut elämäni aikana liian paljon epämiellyttäviä ihmisiä, joista saan ainoastaan negatiivista energiaa itselleni. Jotka ei kykene olemaan avoimia ja rehellisiä. Joille puhuminen on sama asia kuin puhuisin tyhjälle seinälle. Yhtä turhan kanssa. En vaan jaksaisi enää sellaista tekopyhyyttä. Tottakai elämässä on ja tulee olemaan ihmisiä joiden kanssa ei klikkaa niin hyvin ja se on aivan täysin inhimillistä. Kaipaan kuitenkin ympärilleni enemmän samantyyppisiä ihmisiä, joilla olisi samanlaisia inspiraation lähteitä, sillä huomaan heti miten onnelliseksi tulen siitä, että ympärilläni on senkaltasia ihmisiä, joiden kanssa voin jakaa asioita. Tällä hetkellä tilannetta vaikeuttaa se, että tunnen ja koen etten saa täydellistä hyväksymistäni omiin valintoihini, vaan epäilyä ja syyllistämistä. Tämä aiheuttaa sen, että alan epäilemään itseäni ja omia valintojani, mikä sekoittaa mieltäni entisestään. 

Koen tavallaan olevani niin erilainen kuin muut ympärilläni olevat ihmiset ja se tekee jotenkin itseni todella surulliseksi. Olen toki ylpeä tietyllä tapaa siitä. Kuten sanotaan erilaisuushan on rikkautta. Mutta se vaan tekee surulliseksi. Sen huomaa tietyissä tilanteissa. Kun yhtäkkiä ei ole sitä ihmistä jolle voisi jakaa mielenkiintoisen jutun. Tai ei ole ihmistä, jonka kanssa voisi yleisesti keskustella asioista, jotka on lähellä omaa sydäntä. En halua kuulostaa kiittämättömältä. Olen älyttömän kiitollinen ystävistäni ja läheisistäni enkä syytä ketään yhtään mistään. Rehellisesti se vaan tekee todella surulliseksi ja haavoittuvaiseksi, aivan kun olisin jotenkin vääränlainen tai itsessäni olisi vika. Vaikka tiedän, ettei niin ole. Sitä tunnetta voisin kuvailla jopa tällä kylmyydellä. Kuin kylmä virta kulkeutuisi sormien päistä omaan kehoon. Olo tuntuu jotenkin todella tyhjältä. 

Toivon, että siellä edes joku ymmärtää tässä asiassa mua ja tajuaa mitä tarkoitan.

En kuitenkaan lähde sille linjalle, että yrittäisin etsimällä etsiä itselleni kavereita. Sillä en saavuta mitään kestävää. Eiköhän elämä niitä oikeita ihmisiä ympärille tuo mukanaan, jos on tuodakseen.


2 kommenttia:

  1. Voi... Tämä teksti oli aivan kuin itseni kirjoittama. Jaan siis paljon samoja fiiliksiä usein. Ihan jo muutenkin kanssasi, ongelmista syömisen kanssa lähtien.

    Yksinäisyys on tuttu tunne. Vaikka on perhe tukena ja poikaystävä saman katon alla, silti ne samat arvot jakavat "elämänkumppanit" puuttuvat lähes kokonaan. Ystäviä on, mutta he ovat lähinnä jääneet muuttaessa kauas toisille paikkakunnille tai/ja ovat lähinnä jääneet sellaisiksi kavereiksi, joiden kanssa käydään kahvilla pari kertaa vuodessa vaihtamassa kuulumisia (miten menee koulussa, mitä ollaan tehty jne.). Itsekin olen alkanut pohtimaan elämää huomattavasti enemmän viime vuosina, mutta ei minulla ole oikein ketään kenen kanssa voisin jakaa ajatuksiani ja syventää pohdintoja toisten näkökulmiin. Tätä kaipaan. Tuntuu ettei kukaan oikeen ymmärrä tai arvosta minua kiinnostavia asioita; ravitsemus, henkinen hyvinvointi, ylipäätään omat ajatukset maailman menosta.

    Olen miettinyt mitä asialle voi tehdä? Olen odottanut, että kyllä niihin ihmisiin sitten törmää ja tutustuu joskus jossain, mutta ei se tunnu vain tapahtuvan, samalla kun entiset ystävät ns. menevät elämässä eteenpäin luoden uusia suhteita muualla. Tuntuu, että monilla on jo niin paljon ystäviä, ettei ketään kiinnosta ottaa "tällaista ylimääräistä tyyppiä" tutustuakseen. Valmiisiin porukoihin on myös erittäin vaikea lyöttäytyä, kun heillä on omat juttunsa ja historiansa.

    Mutta hurjasti tsemppiä sulle<3 Muhun voi aina olla yhteydessä, jos kaipaa ajatusten vaihtoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin.. uskoinki, että siellä puolella on myös samankaltaisessa tilanteessa olevia. Ja juuri sehän tarkoittaa ettei olla yksin näiden asioiden kanssa. On vaikea sanoa että mitä asialle tietyllä tapaa voisi tehdä, mutta olen tässä ajan kuluessa huomannut että mitä avoimempi olen ihmisenä muille ihmisille, ja mitä rohkeammaksi uskallan itse heittäytyä ihan kaikessa elämässä, sen enemmän hyvää se tuo itselleni, oli se sitten kokemuksia tai uusia ihania ystävyyssuhteita tai ylipäätään vuorovaikutus suhteita.

      Mun mielestä, ei kannata lähteä etsimällä etsimään niitä sieluntovereita, vaan olla oma itsensä, avoin kaikelle. Sillä uskon meidän pääsevän jo pitkälle, ja jos se että on oma itsensä ja luo muille ihmisille itsestään positiivisen ja avoimen kuvan ei riitä, niin ei sitä kannata lähteä metsästämään, uskon sen hetken tulevan vielä kun huomaa ympärillään olevan ne oikeat tyypit <3 Nyky maailmassa myös tämä sosiaalinen media on näiden juttujen kanssa isossa roolissa. Myös somen kautta voi löytää jopa elinikäisiä ja erityisesti samojen kiinnostuksen omaavia tyyppejä omaan elämään <3

      Ihanaa että tulit kommentoimaan, niin paljon tsemppiä myös sulle ja mullekkin saa aina, ihan aina tulla puhumaan ja jakamaan fiiliksiä, oli kyse sitten mistä tahansa <3

      Poista