ONNELLISUUDESTA

Olen viimeaikoina pohtinut paljon elämää. Paljon sitä miten kaikki on muuttunut todella paljon älyttömän lyhyen ajan sisällä. Liian suuria muutoksian - liian lyhyen ajan sisällä ettei mieli tahdo pysyä mukana. On ollut ihan älyttömän vaikea päästää irti vanhoista asioista ja menneistä. Enkä voi väittää etteikö olisi edelleen asioita joita en vaan kykene unohtamaan tai päästämään niistä irti. Se sekoittaakin omaa mieltä ja elämää entisestään. 

Pystynkö mä elämään uudenlaista elämää onnellisena? Sitä mä olen miettinyt paljon. Vaikka kuinka haluaisin tähän kirjoittaa, että olen valmis jatkamaan elämää eteenpäin ja unohtamaan menneet ja blaa blaa blaa, en kykene siihen täysin tällähetkellä, ehkä jossain määrin mutta en pysty antamaan koko sydäntäni aina jokaiselle asialle mitä elämässäni teen,

koska pelkään.

Ja kun elämä ei aina ole sitä ruusuilla tanssimista. Ei kenenkään elämä. Enkä tavallaan edes ajattele elämäni alkavan jotenkin uudelleen. Elämä on dynaamista, se jatkuu ihan samalailla kuin ennenkin mutta vain hieman eri muodossa. Mietin aina sitä kykenenkö oikeasti tuntemaan itseni onnelliseksi. Se, että kokee itsensä onnelliseksi on aika monimutkainen asia selittää sillä se on jokaisen henkilökohtainen kokemus. Todennäköisesti kenelläkään ei ole täysin samaa onnellisuuden tunnetta. Eikä ketään voi pakottaa olemaan onnellinen. Se vaan ei toimi niin.

Onnellisuus ei ole sama kuin syntymäpäivälahja tai uusi koiranpentu. Onnellisuus on tunne ihmisen sisällä. Aivan omanlainen sellainen. Sen tunteen tunnistaa kyllä itse. Voisin verrata onnellisuuden tunnetta rakkauteen. Ainahan sanotaan rakkauden olevan oma tunne, mielestäni niin myöskin onnellisuus. 
Tällä hetkellä esimerkiksi itse en koe olevani täysin onnellinen, en sitten tiedä pystyykö kukaan kokemaan sellaista. Mutta oma henkilökohtainen kokemus onnellisuudesta on viimevuosina järkkynyt suuresti ja on edelleen aika hakusessa. Kun ensin edes voisi seistä omilla jaloillaan sanoen että tietää kuka itse on niin ehkä sitten voisi onnellisuudenkin määritelmä oman päänsisällä alkaa ehkä jopa tuntumaan jossain. 

Ihmiset, jotka ovat onnellisia ja tyytyväisiä omaan elämäänsä eivät välttämättä tietyllä tapaa noteeraa edes sitä että he ovat onnellisia. He elävät elämää eteenpäin. Niinhän mäkin sillon joskus tein. Koin olevani onnellinen omassa elämässäni. Elin arkipäiviäni eteenpäin ja huoleni oli se, että pääsenkö kokeesta läpi. Kun tällähetkellä huoleni on se löydänkö omaa juttuani, omaa identiteettiäni. Vasta, kun elämässä tapahtuu jokin suuri muutos ihmiset alkavat miettimään asioita. Asioilla onkin lähes aina kääntöpuoli. Toisaaltahan on hyvä että osaa olla miettimättä asioita liikaa mutta toisaalta taas jos ei mieti mitään sekin on huono. Senhän koko elämän kanssahan pitäisi pyrkiä tietynlaiseen tasapainotilaa, joka sekin tarkoittaa jokaiselle aivan eri asiaa. 

Itse haluaisin tuon edellisen onnellisuuteni takaisin. 
Sen ettei edes tarvitsisi miettiä sitä onko onnellinen vai ei. Muistan sen miten vapauttavaa elämä silloin oli. Menestyin, pääsin tavoitteisiini, ehkä jopa hivenen itsevarma, vaikka sitäkään en lähes koskaan ole saavuttanut. 

Mitä mulle se onnellisuus sitten on? vai voiko sitä edes millään lailla selittää muille? 
Onnellisuus on sitä,

että pystyn seistä ylpeänä arvojeni, vartaloni ja ajatukseni kanssa. 
Olla ylpeä itsestäni ja muista. 
Olisin tyytyväinen omaan elämääni. 
Tietäisin kuka olen, tai mitä haluan tehdä. 
Olisin varma edes jostain asiasta omassa elämässäni.
Sitä, että mulla olisi elämisen arvoinen elämä.  
Olisin niiden ihmisten ympäröivänä, joiden kanssa tuntisin itseni arvostetuksi ja riittäväksi. 
Niiden ihmisten ympäröivänä, jotka arvostaisi sanojani, tekojani ja joiden kanssa voisin jakaa intohimojani.
Kontrollista irtipäästämistä.
Epäonnistumisten mutta myös onnistumisten hyväksymistä.
Niitä arjen pieniä iloja.
Sitä naurua, joka sattuu jo vatsalihaksiin. 
Itsensä kokemista rakastetuksi.

Itsensä rakastamista. 

Muistan kun painoin sairaalloisen vähän ja punnitsin itseäni hädissäni miettien onko painoa tullut lisää vai ei. Yritin saada painoa lisää, että voisin paremmin ja pystyisin elää taas elämääni ilman että pitäisi pelätä sitä, että jäädyn keskellä kuumaa kesäpäivää tai sitä että kovalla alustalla selällä maatessani sattuu alaselän luihin, jotka painautui kovaa lattiaa vasten.

Yritin liikaa. Aivan liikaa.

Heti kun päätin heivata vaa`an pois ja keskittyä elämään omaa arkielämääni normaalisti, tottakai ruokaa lisäten reippaasti, pääsin pois edes jokseenkin siitä kamalasta ahdistuksesta, jonka se lukema oli tuottanut itselleni. Tämä sama pätee ehkä onnellisuuteenkin. Ei kenenkään kannata fanaattisesti pyrkiä täydelliseen onnelisuuteen tai onnellisuuteen ylipäätään.

Ehkä se tunne tulee kun on tullakseen.

Ainakin niin haluan uskoa.

MADEIRA - ILOTULITUKSIA, KELKKAILUA & LAIVAMATKA

Tämä postaus olkoon viimeinen postaus Madeiran parissa, joten mennäämpä suoraan asiaan. Reissun loppuviikosta Funchalin keskustan satamassa järjestettiin ilotulitusesitys jota mentiin katsomaan illan tullessa. Esityksen taustalla oli ilmeisesti jonkinlainen ilotulitus kilpailu eri maiden välillä, joka on muodostunut Madeiran perinteeksi. Tällä kertaa haastajana oli Kiina joten kuten kuvasta huomata saattaa ei ollut puutetta ilotulitusten kauneudesta. Ilmeisesti ilotulituksien taustalla oli myös jonkinlainen tarina lohikäärmeestä. Siinä kuvia räpsiessäni mietin kuinka onnekas ja kiitollinen olen siitä miten pääsen näkemään tälläisiä asioita oman elämäni aikana.
Edellisessä postauksessa kerroin, että vierailimme Monte nimisessä pienessä kylässä. Tämä samainen kylä tunnetaan myös sen kuuluisista kelkoista, joilla lasketaan alas pois kylästä. Kelkat oli siis tuollaisia kuvassa näkyviä puisia hökkelöitä joihin mentiin istumaan. Kelkkaa ohjasi kaksi miestä jotka jarruttivat ja ottivat vauhtia, vähän kuin potkulaudalla. Kun tuohon istahti niin kyllähän siinä hieman jännitti selvitäänkö tästä hengissä ja muutenkin mietin kuinka tuollainen puinen edes liukuu asfaltilla. No, asfaltti oli hioutunut liukkaaksi ja hyvinhän se siinä luisti, suosittelen kyllä noita testaamaan mikäli tuolla päin liikutte ! :D
Viimeisenä ajattelin kertoa laivamatkasta, joka tehtiin reissussa. Ajatuksena oli siis mennä katsomaan delfiinejä merelle, niitä ei kuitenkaan päästy näkemään mutta itse laiva jolla mentiin se oli kuin suoraan jostain leffasta! Aivan uskomattoman hieno kokemus tuokin! Laivassa pääsin silittelemään niin suloista laivakoiraa, en kestä kuinka hyvin se sopi siihen laivaan, ei puutuunut kuin punainen huivi kaulasta! Laivassa oli myös toinen eläin nimittäin ihka oikea papukaija jota päästiin tapaamaan myös. Laivalla tarjottiin myös Madeiraa (juoma) ja madeira kakkua ja olisi päässyt myös uimaan kun pysähdyttiin yhden jyrkänteen kohdalle. 

Yksinkertaisesti ihan älyttömän uskomattoman upea reissu ja miten paljon päästiin näkemään, kiitos

Kiitos.

MADEIRA - PUUTARHOJA, ELÄIMIÄ JA KAUNEIN KYLÄ

Tällä kertaa tulin hieman erilaisempien asioiden merkeissä. Madeirahan tunnetaan sen kauniista puutarhoista ja muutenkin luonnon kasvillisuudesta. Madeiralla huomasin erityisesti sen miten hyvää huolta istutuksista ja teiden puhtauksista pidettiin huolta. Kapeille vuoristoteiden laidoille oli jopa istutettu uskomattoman kauniita kukkia ja puu muodostelmia. Isojen V-laaksoissa näkyi kaukaa isot määrät banaanipuiden viljelyä ja ihmisten omia istutuksia. Madeiralla on myös paljon erilaisia puutarhoja, joissa kyllä suosittelen käymään - todella upeita ovat. Yllä näkyvä puutarha oli pienen kylän, Monten varrella, jonne pääsimme gondolilla upeiden maisemien kautta. 










Seuraavissa kuvissa näkyykin muutamia aivan ihania eläimiä, joita tuli tavattua useempaan otteeseen Madeiralla kulkiessa. Jo ensimmäisinä päivinä autolla vuoristolla liikkuessa vastaan tuli lauma lehmiä ja joukossa sattui olemaan jopa yksi härkä! siinä kohtaa iski pienimuotoinen paniikki :D no tilanteesta selvittiin kun paikalliset vastaantulijat hätyyttivät ne pois keskeltä autotietä. Mutta silti, ehkä metrin päässä autosta härkä laukkaa pois niin tutisihan siinä hieman. Myös seuraavien kuvan eläimiä näkyi useampaan otteeseen, tämä yksilö oli jonkun oma ja kiinni. Mutta oli niin suloinen, että tästä oli pakko räpsiä kuvia. Kerran yhdestä kylästä tullessa tavattiin myös älyttömän suloinen kisu perhe. Niin suloisia olivat, että ei olisi ollut ihme jos yksi olisi mukaan lähtenyt...




Viimeisenä tässä postauksessa halusin mainitä vielä erittäin suloisen kylän ( en ole täysin varma oliko se kaupunki vai kylä ). Tämä kylä, Sao Vicente, tunnetaan Madeiran kauneimpana kylänä. Tosin itse olimme siellä hieman huonona säänä, vettä satoi ja ilma oli hieman harmaana. Toisaalta kylä oli kyllä erittäin kaunis tuolloinkin. Käytiin istuskelemassa pienessä kahvilassa ja ihailtiin maisemia. Piipahdettiin myös kirkossa joka oli todella upea! 

Luulisin että seuraava teksti tulee olemaan viimeinen madeira postaus, vielä muutamia kuvia nimittäin jäljellä.

Seuraavaan postaukseen tyypit <3