YOGAA, VOHVELEITA JA UUSIA TUTTAVUUKSIA

Hetki aika sitten näin ystävääni Lauraa. Tutustuin Lauraan vähän aika sitten. Ensimmäistä kertaa nähtiin ILOVEME-messuilla, ja jo silloin huomasin että meillä on paljon yhteistä. Siitä sitten nähtiin myöhemmin Lauran ja Lindan kanssa. Kierreltiin kaupungilla, juteltiin kaikesta, ihan vaan vietettiin yhteistä aikaa. Suoraan sanottuna pelotti tavata uusia ihmisiä. En ikinä oikeastaan pelkää uusien ihmisten tapaamista. Tulen hyvin kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen, joten siinä ei sinäänsä ole ongelmaa. 

Tässä tilanteessa vaan jotenkin jännitti hirveästi. 


Olin etukäteen tietoinen kyllä siitä, että meillä on paljon yhteistä tyttöjen kanssa. Saman tyyppisiä bloggaajia kun ollaan. En halunnut olla kuitenkaan tunkeileva, olin nimittäin ollut vaan se sivusta seuraaja, joka luki tyttöjen blogia, en yhtään sen enempää heille. En mä tiedä miksi mä niin edes ajattelin. Eniten ehkä jotenkin mietitytti meidän ikäero, vaikka sekään ei ole edes kovin suuri, eikä sillä oikeastaan loppupeleissä ole yhtään mitään merkitystä. Jos ihmisillä on paljon yhteistä jaettavaa, samoja kiinnostuksen kohteita ja synkkaa hyvin, miksi jonkun numeron pitäisi vaikuttaa ystävyyssuhteiden muodostumiseen? 

Silti se jotenkin mietitytti, mitähän musta ajatellaan? Pidetäänkö mua vaan jonain kakarana? Puhuttiin kuitenkin tästäkin aika avoimesti ja sanoin siitä heille. Sain kuitenkin vahvistuksen sille, että se on ihan okei. Oikeestaan enemmän kun okei. No synkkasko meillä sitten hyvin? oi kyllä. Tuliko epämiellyttäviä hiljaisia hetkiä? ei. Tai ainakin niin mä sen koin. 

Mun eikä sun tarvitse olla yhtään mitään muuta, tullakseen hyväksytyksi. 


Mä vaan olen kokenut sitä niin paljon elämän varrella. Aina pitäisi olla tietynlainen, että pääsee johonkin porukkaan mukaan ja tulee hyväksytyksi. Se, joka on kaunis ja jolla on hauskat jutut. Se on niin väärin. Niin väärin. 

Mä en aijo muuttaa itseäni, jotta voisin olla se cool tyyppi. Mitäpä jos me kaikki oltais vaan meitä. Ilman pidättelyjä, tai pelkoa siitä ettei olla tarpeeksi. 

Kas kummaa. Mut hyväksyttiin, otettiin mukaan juttuihin, eikä jätetty ulkopuolelle, kun uskalsin olla minä. 
Se tuntui hyvältä. Ihan käsittämättömän hyvältä. 


No, nähtiin siis Lauran kanssa hetki aika sitten, käytiin ehkä ihanimmassa avustus joogassa ikinä ja mentiin siitä Lauralle lounaalle. Tehtiin maailman ihanimpia vohveleita, juteltiin, kuvailtiin, tehtiin just niitä juttuja mistä molemmat tykkää. Vihdoin olen tutustunut ihmisiin, joiden kanssa voin jakaa juttuja. Mun juttuja.

Oli aika lähteä, sanottiin heipat ja sovittiin seuraavasta näkemisestä ja siitä nähtiinkin jo pian uudelleen. ❤

Ihmiset luvatkaa yks asia mulle, olkaa niiden kanssa joiden kanssa teillä on hyvä olla. Joista saatte inspiraatiota, tukea ja joiden kanssa voitte jakaa asioita. Jotka on ennakkoluulottomia, avosylin vastaanottavaisia. Älkää kuluttako aikaa ihmisiin, jotka vie teiltä energiaa. 

Olkaa niiden kanssa, jotka antaa teille sitä. 

ps. hei jos näiden vohveleiden resepti kiinnostelee niin mielelläni jaan sen teille! Tehtiin kahdenlaisia, suolaisia ja makeita. Suolaisissa pohjan jauhoina käytettiin kurpitsansiemenjauhoja (öö nam) ja makeissa kaurajauhoja (öö nam). Päälle suolaisiin heitettiin hummuksen ja oatlyn levitteen jämät, pinaattia, avocadoa ja lohta. Makeisiin kookoskermaa, banaania, mustikoita ja ehkä parasta hilloa ever ja maapähkinävoita. Ihan killeri. 

Kuvat: Laura

TALLINN PHOTO DIARY

TALLINNAN VEGAANINEN RAVINTOLASUOSITUS

Lähdettiin ystäväni kanssa viettämään hiihtolomaa Tallinnaan. Tällä hetkellä makaan hotellihuoneen sängyllä kirjoittamassa tätä tekstiä, vatsa täynnä ihan älyttöämän hyvää safkaa. Vegesafkaa. Nimi "Vegan restauran" herätti meidän mielenkiinnon todella nopeasti tämän ravintolan ohi käveltyämme. Selailtiin listaa ravintolan ulkopuolella, kyllä tämä se on. Meidän paikkamme. 

Ja kyllä. Ehkä yksi parhaimmista vegaaniburgereista mitä olen syönyt, oikeastaan tämä taisi olla ensimmäinen sellainen. Napakymppi.


Tosiaan, ensimmäisenä päivänä täällä lähdettiin kiertelemään tallinnaa: käytiin Sadama marketissa, torilla ja viimeisenä suunnattiin kohti vanhaa kaupunkia. Tuota sataman läheisyydessä olevaa toria suosittelen todella vahvasti. Löydettiin sieltä paljon tuoreita ruokia, hedelmiä, marjoja, terveellisiä herkkuja ja superfoodeja erilaisia tavaroita. Päädyttiin sieltä ostamaan myös osan iltapalastamme. 

Jokatapauksessa lähdimme kohti vanhaa kaupunkia, mielessämmi etsiä joku siisti ruoka mesta. 


Ja sehän me löydettiin. Astuimme siis sisään Vegan restauran V:hn, jonka ruokalista oli täynny herkkuja. Ensimmäisellä kerralla valittiin yksi salaatti ja tofu quinoa annos. Ja nam!! molemmat todella hyviä! Kuolattiin kuitenkin viereisen pöydän vegaani burgereita. Omg. Oikeesti. Ne oli pakko saada. Ei muuta kun seuraavana päivänä uudelleen samaan paikkaan ja burgerit kehiin. Elämäni ensimmäinen ja paras vegaani burgeri. Ihan älyttömän hyvää. 

Ruoka-allergioista voi kysyä tarjoilijoilta ja kaikki annokset ovat siis vegaanisia!

Tätä paikkaa suosittelen todella paljon vaikka et olisi edes vegaani! Annokset ovat sopivan kokoisia ja ihanaa ystävällistä palvelua. Kiitimme, jätimme tipit ja sanoimme heipat, tota paikkaa tulee kyllä ikävä ja uskon sinne meneväni vielä uudelleen.

VEGAANIN HERKUIN MOUSSE

Tapasin uutta ystävääni Lauraa torstai-iltapäivällä, istahdettiin pöydän ääreen selailemaan reseptikirjoja, oltiin päätetty siis leipoa jotain. Jotain simppeliä, yksinkertaista ja nopeaa. No sitten Lauran mieleen juolahti tämä aivan laittoiman hyvä herkku. Vegaaninen mousse kookoskermasta?! öö kyllä. 

Ja no.. mepä kipaistiin kaupassa hakemassa muutamat ainekset ja ryhdyttiin hommiin. 


Ensinnäkin, maku oli aivan taivaallinen. Miten näin yksinkertainen voikaan olla niin älyttömän hyvää. Täytyy kyllä sanoa että hyppää kyllä mun herkkujen Top listan kärkisijoille. Oli jo pidemmän aikaa ollut mielessä tämän tyyppinen mousse avocadosta ja sitten yhdistettiin samaan lasiin avocado ja kookoskerma. Voiko tässä vaiheessa mennä enää pieleen. ei. sanon minä. 

Jokatapauksessa tässä ohje ihanaan vegaaniseen kerrosmousseen!



VEGAANINEN KERROSMOUSSE

Vaalea kerros

puolikas purkki kookosmaitoa tai -kermaa (käytä vain paksu osa, ellei kerma/maito ole valmiiksi tasaisen paksua)
4 tuoretaatelia
1 banaani
1 rkl (maa)pähkinävoita1-2 tl kardemummaa1-2 tl kanelia
1-2 tl bourbon vanilijajauhetta tai muutama tippa vanilijauutetta
(halutessasi noin 2rkl dl vanilijaheraa – silloin resepti ei ole vegaaninen)

Suklaakerros

puolikas purkki kookosmaitoa tai -kermaa (käytä vain paksu osa, ellei kerma/maito ole valmiiksi tasaisen paksua)
4 tuoretaatelia
puolikas avocado
1 rkl (raaka)kaakaojauhetta1-2 tl kanelia
1-2 tl bourbon vanilijajauhetta
(halutessasi 2rkl vanilijaheraa – silloin resepti ei ole vegaaninen)

Aloita poistamalla taateleista kivet ja heitä kaikki vaalean kerroksen ainekset blenderiin - sekoita tasaiseksi massaksi. Toista sama juttu suklaakerroksen aineksille ja laita jääkaappiin/pakastimeen jähmettymään hetkeksi, jos haluat moussen olevan kylmempää. 

Nauti haluamiesi päälys herkkujesi kanssa! Meillä oli päällä kaakaonibsejä, hampunsiemeniä ja kookoshiutaleita :)

Ihanaa sunnuntaita tyypit!

SOME 

FACEBOOK Woundedlaugh - INSTAGRAM  jeminanea - SNAPCHAT  jeminaneaa - BLOGLOVIN - YOUTUBE

Kuvat: Laura

SINÄ PÄÄTÄT

Mä olen niin väsynyt. Väsynyt olemaan epävarma. Epävarma elämästä. kaikesta. Se epävarmuus yrittää väkisin tunkeutua mun mieleen, rikkomaan mun intuitiota. Omaa vaistoa, sitä alitajunnallista voimaa, joka mulla on, joka meillä kaikilla on, just sulla. Samaan aikaan myös ulkopuolelta tulee signaalia siitä kuinka pitäisi olla jotain muuta, tehdä jotain muuta, ajatella toisella tavoin. Tunnen jokaisessa solussa, kun se signaali hajottaa mun unelmia. 

Kuinka se pysäyttää mut joka kerta, kun tunnen juuri ja juuri saavani otteen köydestä, sitten en ylläkkään enään siihen.

Taas vaivun epätoivoon.


Ihan kun mun ajatukset, arvot tai tunteet olis jotenkin vääriä, ihan kun niissä olis jotain vikaa. Sitä se ainakin koittaa mulle viestittää. Ihan kun en saisi muuttua, olla erilainen, tehdä asioita joita mä rakastan, joista mä inspiroidun ilman vähättelyjä. Mä olen kuitenkin huomannut ja tullut siihen tulokseen, että tunne epävarmuudesta tulee jostain aivan muualta, nimittäin muiden ihmisten sanoista ja teoista, niiden vaikutuksista muhun. Ne tekee mut epävarmaksi itsestäni, mun arvoista. 

Annan ihmisten sanojen ja tekojen painaa mun leukaa alas.


Mitäpä jos nostaisin varovasti leukaa taas ylös ja antaisin olla. Antaisin muiden mielipiteiden mun tekemisistä olla vaikuttamasta siihen mitä mä ajattelen, tunnen, vaistoan. Mitäpä jos ottaisin oman hallinnan omiin käsiini, ja ohjaisin köysiä omaan tahtiin. Juuri niinkun mä haluan. Jos mä olisinkin se rohkea, se joka ei piittaa muiden ennakkoluuloista ja vähättelyistä. Se, joka uskoo omiin arvoihin ja niiden toteuttamiseen. 

Mitäpä jos mä tekisin just sitä mitä mä rakastan, kuuntelematta ihmisten arvosteluja, tietämättömyyttä ja kapeakatseisuutta.


Tiedättekö, kun me ei olla tultu tänne elämään toisiemme elämää, vaan meidän omaa tarinaamme. Tarinaa, jonka joka ikinen saa kirjoittaa uudelleen, aloitttaa alusta, kumittaa ja taas kirjoittaa. Ja kun siinä tarinassa me saadaan kaikki päättää itse. 

Mä haluan olla se, joka ei välitä. Se, joka päästää irti muista ihmisistä. Se, joka haistattaa paskat ympäristölle, joka ei tee musta onnellista. Joka avautuu, päästää irti kontrollista ja toteuttaa itseään. Se, joka itkun jälkeen on vahvempi. Se, joka ei anna muiden suvaitsemattommuuden tulla omien unelmien, haaveiden, ajatuksien - elämän tielle. 

Se, joka päättää itse. 
Me ei tarvita vierelle opettajaa, joka kertoo miten tarina kuuluu kirjoittaa. Me ei tarvita vähättelijöitä, ihmisiä, jotka ei usko meihin. Meidän kuuluu itse rakentaa oma polkumme, tehdä valintoja, luottaen omaan intuitioon. Kukaan muu ei voi kirjoittaa sun tarinaa vaan sä päätät mitä siihen kirjoitat, milloin ja millä käsialalla.

Mä päätin eilen, että mä en antaudu muille, 

vaan jatkan tarinaani omalla kynälläni.

UNIKA HAIRSTYLE / OLAPLEX

Kuten moni mun blogin lukijoista saattaa huomatakkin, noin kuukaus sitten värjäsin hiukseni ruskeasta vaaleaksi. Olin pitkään jo haaveillut tekeväni niin mutta en vaan saanut aikaiseksi kampaamolla käyntiä. Halusin myös kasvattaa hiuksiani hieman pidemmiksi, ja oikeastaan kasvatus prosessi jatkuu edelleen. Tummasta vaaleaksi värjäyksessä on aina omat riskinsä, siispä mä suosittelen jokaikiselle joka on niin aikomassa, olaplex teho hoitoa värjäyksen yhteydessä. Muutenkin mikäli haluaa tummasta vaaleaksi, se kannattaa tehdä hieman asteittain, jotta hius ei rasitu liikaa.

Mä olin vähän skeptinen että voiko joku aine olla niin tehokas, pitääkseen hiuksen rakenteen vielä hyvänä monien vaalennuksien jälkeen. Ja oi kyllä, kyllä, tämä aine toimii. Olisin halunnut ostaa vielä olaplex kotihoidon mukaan mutta se jäi tällä kertaa ostamatta, sitä aijon ehdottomasti kuitenkin vielä ostaa! Tuo hoidon jälkeen mun hiukset oli ihanan pehmeät ja eloisat, ja toki siihen vakutti myös kiiltävämpi uusi väri. Oon tässä tän vuoden puolella koittanut ettiä hyvää kampaajaa ja musta tuntuu että nyt taisi löytyä ehkä yks luottokampaajista/kampaamoista.

Kävin siis kampin Unika Hairstylessa, ihanan Millan luona. Otettiin kuivat latvat pois, tummennettiin hieman tyveä ja kirkastettiin vaaleaa sävyä. Tästä väristä oon menossa vielä enemmän kohti kylmempää sävyä mutta täytyy olla kärsivällinen, jotta hiuksen rakenne ei kärsi liikaa. Seuraavalla kerralla varmaankin vielä kylmempään ja mahdollisesti raitoja. Kiitos paljon kuitenkin Millalle ! <3


Ihanaa viikonloppua tyypit! <3

#2 VÄLIPALAVINKKI: SIEMENLEIPÄ (G,M,V)

Mä oon pienestä asti tykännyt leivästä. Pienempänä leipä toimi mun ihan ykkös aamu-, väli- ja iltapalana, lähes poikkeuksetta joka päivä ja sitä kyllä puputtelin menemään aika paljon. Ihan lempparia oli ruisleipä, jonka päälle laitoin oivariinia, salaattia ja kurkkua, toi kombo on kyllä niin toimiva! Nykyään kuitenkin leivän syömmistä ollaan ruvettu jotenkin ehkä jopa vähättelemään. 

Nykypäivänä leivän puhutaan aiheuttavan monille vatsavaivoja ja turvotusta, nuutunutta oloa. Ja vaikka itsekin olen vähentänyt leivän syöntiä paljon siitä miten sitä ennen tuli monta palaa vedettyä päivittäin, en silti sitä ole kokonaan ruokavaliosta jättänyt pois. Mun oma ruokavalio on monipuolistunut niin paljon, että sekin on varmasti asiaan vaikuttanut. Haluan saada ravintoaineita monenlaisista lähteistä, enkä halua korvata sillä liiallisesti muita ruokia. Mun mielestä on ihan älyttömän hyvä asia että esimerkiksi gluteenittomia vaihtoehtoja leiville/näkkäreille on tullut kauppoihin: keliaakikoiden ja muiden allergikkojen on helpompi löytää itselle sopivia tuotteita. 

Jokaisen tulisi kuitenkin olla kriittisiä mediassa näkyvien asioiden osalta. Jos jollain vatsa oireilee esimerkiksi leivästä tai vaikkapa maitotuotteista, ei voi sanoa että sama pätee itseen ennen kun on kokeillut ja testaillut miten esimerkiksi niiden pois jättäminen vaikuttaa asiaan. Itse kuitenkin suosin kyllä mahdollisimman monipuolista ruokavaliota: en halua kieltää itseltäni mitään. Sitä paitsi leipä on mun mielestä ihan älyttömän hyvä vaihtoehto esimerkiksi välipalaksi ja sitä voi varioida niin monella tapaa. Eli siis oi kyllä, syön leipää, vaikken välttämättä joka päivä, joskus enemmän ja joskus vähemmän.
Mulle leivän valitsemisessa on tärkeää se mitä se pitää sisällään. Kuinka paljon ns. "turhia ainesosia" se sisältää. Usein leipää kiinnitän huomiota sen sisältämiin jauhoihin. Mistä jauhoista tuote on valmistettu. Jokainen varmasti ihan maalaisjärjellä tajuaa että esimerkiksi ruisleipä voi olla hieman ravintorikkaampi vaihtoehto pullamössö vehnä leipälle. Toinen on mihin usein kiinnitän huomiota, on sokeri. Joihinkin leipiin on lisätty sokeria ja itse en oikein koe sitä tarpeelliseksi esimerkiksi arjen aikana syömissäni leivissä. Suosin usein kauraa- tai täysin ruisjauhoista tehtyjä leipiä. Ja lempparit onkin esimerkiksi Lidlin luomukaurapalat! nam. 
Myös tänäpäivänä on tullut esille myös siemenleivät! Voi että ne on niiiin hyviä! Olen ihan rakastunut näihin. Täytyy sanoa että ihan loistava vaihtoehto leivälle. Musta tuntuu että voisin jauhaa tästä leipäasiasta niin paljon enemmänkin mutta eiköhän ruveta menemään jo siihen pieneen vinkkiin, jonka poimin ihanan tuulian blogista...

SIEMENLEIPÄ (G,M,V)

2, 5 dl auringonkukansiemeniä
1 dl pellavansiemeniä
1 dl hasselpähkinöitä (voit korvata pähkinät toisilla siemenillä tai esim manteleilla jos tarpeen)
3, 5 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
2 rkl chia-siemeniä
3 rkl psylliumkuitujauhetta
1 tl merisuolaa
1 rkl hunajaa tai vaahterasiirappia (vegaaniksi reseptin saa käyttämällä esim.agavesiirappia tai muuta vegaanista makeutta antavaa)
3 rkl kookosöljyä (myös voi käy)
3,5 dl vettä

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sekoita kuivat ja märät ainekset ensin erikseen ja sen jälkeen yhdessä. Voitele leipävuokaa hieman halutessasi kookosöljyllä. Täytä vuoka taikinalla tiiviiksi ja anna olla hetken (voit pitää jopa yönyli, mutta itse odotin noin 15minuuttia, jotta psyllium hieman tiivistyy ja turpoaa. Laita leipä uuniiin ja anna olla noin 20-30 minuuttia. Kun leipä on tiivis, hieman tummunut ja pysyy kasassa käännä se uunin ritilän päälle ja anna olla vielä noin toiset 30 minuuttia. 

Anna jäähtyä ja nauti haluamiesi täytteiden kanssa! 

Mun lemppari komboon tulee: leipä 1. avocadoa, salaattia, kananmunaa, kurkkua, herbamarea. Leipä 2. maapähkinävoita, banaania, mansikoita ja päälle hieman kanelia! NAM.