
Kyllä, se on vastasyntynyt kissanpentu. Maailmann suloisin sellainen. Tosiaan, vähän aikaa sitten tupsahti maailmaan 3 tälläistä pientä ihanuutta. Jos ihmettelette minkä takia olen ottanut kuvia vain tästä yksilöstä, niin siihen on ihan oikea syykin. Pentujen äiti on niittäin muiden pentujen osalta aika varuillaan, heti jos otan kahta muuta pentua syliin, tulee äiti hakemaan ne niskavilloista takaisin. Jostain syystä se suojelee niitä enemmän, toki kaikista kolmesta se pitää hyvää huolta.

Kaikki kolme pentua saapuivat maailmaan terveinä ja hyvinvoivina mikä oli todella helpottavaa, olihan se jännittävää odottaa, kuinka monta niitä tulee, onko ne terveitä, pysyyhän äiti terveenä... kaikki kuitenkin sujui todella hyvin.
Pentujen myynti on hoidossa, ne saavat turvalliset kodit ja todennäköisesti menevät tuttava/lähipiiriin. Tuntuu ihan hirveältä, että näistä täytyy luopua. Niin ihania, maailman söpöimpiä eläimiä mitä koskaan ikinä oon nähnyt. Vaikka kaikki kolme ovat aivan ihania, musta varsinkin kuvissa näkyvä on niin kaunis. Toivon sen olevan tyttö, mutta harmiksi se on todennäköisesti poika. Jos se olisi ollut tyttö oltais pidetty se... mutta ei voi mitään, ei vaan millään haluais näistä luopua. Se vaan on pakko, ellei haluta eläintarhaa ruveta perustamaan.


Näitä kattellessa tulee jotenkin todella rauhallinen olo. Maailman suloisin näky on kun kaikki kolme vieri vieressä mönkii äitiä kohti. Muutenkin kun pentuja seuraa vierestä, tulee itselleen mieleen kaikennäköistä maailmasta, elämisestä. Jotenkin rupeaa heijastamaan tapahtumaa omaan elämäänsä. Mäkin oon joskus syntynyt. Munkin äiti on kokenut äiteyden fiilikset, munkin äiti on rakastanut mua samalla lailla miten pentujen äiti Nala tällähetkellä. Se on niin ihana katsoa vierestä kun äiti hoivaa pentuja, pesee, ja nostaa pennun lähelle, jos se on eksynyt matkastaan ja vinkaisee.
Sitä on rakkaus.
Mun on jotenkin tosi vaikea saada tähän kirjoitettua mun viimeaikojen omia tuntemuksia just tällähetkellä. Mulla on niin paljon sanottavaa, kaikesta mutta en vaan saa niitä tekstiksi. Tuttu tunne varmaankin monille bloggaajille(?). Sen takia en myöskään halua ottaa tästä kirjoittamisesta paineita. Kirjoitan just sillonkun musta tuntuu siltä, että on asiaa, kerrottavaa, jaettavaa. Mun todenäkösesti täytyy antaa vähän itselleni aikaa sulatella asioita ja prosessoida niitä omissa ajatuksissa ennenkun niitä saan tekstin muotoon.
Jos yhden asian saan järkevästi sanottua tässä postauksessa: Maailmaan syntyminen on yksi kauneimmista asioista. Että ihan kolme pientä uutta otusta on tähän maailmaan taas syntynyt. Ja jokaisella oma matka edessä.

